Mitä et tiennyt haluavasi tietää ja mitä aina halusit kysyä? 

Eipä hätää, me vastaamme!

Alla ovat vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

Mitä lapseni oikeasti tekee koulupäivän aikana?

Unohtuvatko matematiikka, äidinkieli ja muut oppiaineet?

Milloin koulussa käytetään digitaalisia välineitä?

Jääkö lapseni yksin oppimisensa kanssa?

Mistä tiedän, että lapseni oppii?

Miten lapseni arvosana muodostuu?

Entä jos lapseni tarvitsee enemmän aikaa oppiakseen?

Opiskellaanko oppiaineita enää?

Millainen merkitys taito- ja taideaineilla on UKK3.0:ssa?

Millaisia valmiuksia UKK3.0 antaa lapselleni tulevaisuutta varten?

Mitä UKK3.0:ssa oikeastaan ollaan rakentamassa?

Huoltajalle – millainen on lapsen koulupäivä UKK3.0:ssa?

Jokainen huoltaja haluaa tietää ennen kaikkea yhden asian:

Millaista lapseni koulupäivä oikeasti on?

Se on hyvä kysymys. Usein kuulemme myös muita kysymyksiä. Istutaanko koulussa paljon tietokoneella? Unohtuvatko matematiikka ja äidinkieli? Mitä itseohjautuvuus tarkoittaa käytännössä? Miten arviointi toimii? Ja mistä arvosanat lopulta muodostuvat?

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, ja siksi haluamme vastata niihin mahdollisimman konkreettisesti.

Tässä materiaalissa emme kuvaa pedagogista mallia tai uusia käsitteitä. Kuljemme tavallisen koulupäivän mukana ja kerromme, mitä lapsesi koulussa tekee, mitä opettaja tekee ja miten oppimista tuetaan päivän ja kouluvuoden aikana.

Aloitetaan ensimmäisestä kysymyksestä.

Mitä lapseni oikeasti tekee koulupäivän aikana?

Tämä on ehkä yleisin kysymys, jonka huoltaja esittää. Ja se on täysin ymmärrettävä.

Kun koulua kehitetään, ensimmäinen ajatus on usein: Miltä tavallinen koulupäivä nyt näyttää?

Yllättävä vastaus on, että hyvin moni asia näyttää tutulta.

Lapsi tulee aamulla kouluun.

Hän tapaa oman opettajansa ja luokkatoverinsa.

Päivän aikana kohdataan, työstetään ja opitaan opetussuunnitelman sisältöjä aivan kuten ennenkin. Harjoitellaan lukemista, kirjoittamista, matematiikkaa, tutkitaan ympäröivää maailmaa, liikutaan, tehdään taidetta, keskustellaan ja opitaan yhdessä.

Mukana ovat myös ystävät, välitunnit, ruokailu, onnistumiset ja joskus ne hetket, jolloin jokin asia tuntuu vaikealta.

Hyvä koulupäivä ei synny siitä, että kaikki muuttuu.

Se syntyy siitä, että tuttu arki tukee oppimista entistä paremmin.

Siinä UKK3.0 tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia.

Yhteinen työskentely voi alkaa opettajan johdattamalla keskustelulla. Sen jälkeen oppilaat voivat ratkaista ongelmaa pareittain, tehdä havaintoja yhdessä, harjoitella perustaitoja, kirjoittaa, rakentaa, tutkia ilmiötä tai työstää omaa tehtäväänsä. Joskus koko ryhmä työskentelee yhdessä, joskus pienemmissä ryhmissä ja toisinaan jokainen keskittyy hetkeksi omaan työskentelyynsä.

Tärkeintä ei ole työskentelyn muoto. Tärkeintä on se, että lapsi kohtaa opetussuunnitelman sisällöt tavalla, joka auttaa häntä ymmärtämään, oivaltamaan ja oppimaan.

Kaiken tämän aikana opettaja seuraa oppimista jatkuvasti.

Hän pysähtyy oppilaan viereen, kuuntelee, kysyy ja kannustaa.

Joskus hän voi kysyä:

"Mikä tässä onnistui sinusta parhaiten?"

Kun oppilas on saanut kertoa oman ajatuksensa, opettaja jatkaa:

"Mitä voisimme harjoitella seuraavaksi?"

Hetken keskusteluissa oppilas oppii tunnistamaan omaa osaamistaan ja näkemään seuraavan askeleensa. Samalla opettaja saa arvokasta tietoa siitä, miten oppiminen etenee ja millaista tukea oppilas tarvitsee.

Arviointi ei siis ole vain kokeita tai lukuvuoden lopussa annettava arvosana.

Se on päivittäistä keskustelua, ohjausta ja yhdessä ajattelemista. Ja ennen kaikkea edistymisen tekemistä näkyväksi.

Oppilas ei työskentele yksin. Hän työskentelee turvallisten aikuisten ohjauksessa yhdessä muiden kanssa. Joskus yhteiseen työskentelyyn osallistuu myös toisen koulun oppilaita tai opettaja toisesta kunnasta. He voivat tuoda mukanaan uusia näkökulmia, osaamista ja mahdollisuuksia, joita yksi koulu ei yksin voisi tarjota.

Lapsen näkökulmasta kyse ei kuitenkaan ole "verkko-opetuksesta". Kyse on siitä, että oppimisyhteisö on hieman aiempaa suurempi.

Oma opettaja on edelleen läsnä.

Oma luokka on edelleen olemassa.

Oma lähikoulu on edelleen lapsen turvallinen paikka kasvaa ja oppia.

Muuttuu ennen kaikkea se, että oppimisen mahdollisuudet kasvavat.

Mikä siis muuttuu?

• Lapsen koulupäivä säilyy turvallisena ja tuttuna.

• Opettaja ohjaa oppimista koko päivän ajan.

• Opetussuunnitelman kaikki sisällöt opiskellaan edelleen.

• Sisältöjä voidaan kohdata monella eri tavalla: keskustellen, harjoitellen, tutkien, rakentamalla, kirjoittamalla, kokeilemalla ja yhdessä pohtimalla.

• Arviointi kulkee mukana oppimisessa ja auttaa lasta ymmärtämään omaa edistymistään. Oppiminen tehdään näkyväksi.

• Yhteistyö muiden oppilaiden ja koulujen kanssa avaa uusia mahdollisuuksia oppia.

• Digitaaliset välineet tukevat oppimista silloin, kun ne palvelevat pedagogiikkaa.

Unohtuvatko matematiikka, äidinkieli ja muut oppiaineet?

Tämä on yksi yleisimmistä kysymyksistä, joita huoltajat esittävät.

Vastaus on yksinkertainen:

Eivät unohdu.

Päinvastoin.

Opetussuunnitelman kaikki sisällöt ovat edelleen mukana koulupäivässä ja jokainen niistä opiskellaan tavoitteellisesti.

Se, mikä muuttuu, on tapa, jolla lapsi kohtaa nämä sisällöt. Joskus uusi asia opitaan opettajan yhteisen opetuksen kautta. Joskus sitä harjoitellaan yhdessä keskustellen. Joskus ymmärrys rakentuu tutkimalla, kokeilemalla, kirjoittamalla, laskemalla, piirtämällä tai rakentamalla.

Usein sama työskentely avaa näkökulmia useaan opetussuunnitelman sisältöön yhtä aikaa.

Ajatellaan esimerkiksi koulun pihaa. Oppilaat voivat tutkia, miten sadevesi kulkee pihan läpi. Samalla he mittaavat etäisyyksiä ja määriä, kirjaavat havaintojaan, keskustelevat ratkaisuista ja pohtivat, miten ympäristöä voidaan kehittää.

Yhden yhteisen työskentelyn aikana kohdataan matematiikan, äidinkielen ja kirjallisuuden, ympäristöopin sekä esimerkiksi kuvataiteen sisältöjä.

Lapsen näkökulmasta kyse on yhdestä kiinnostavasta tehtävästä. Opettajan näkökulmasta kyse on huolellisesti suunnitellusta oppimisesta, jossa opetussuunnitelman tavoitteet ja sisällöt toteutuvat.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki työskentely tapahtuisi aina näin.

Monet taidot vaativat myös rauhallista harjoittelua ja toistoa. Lukemaan oppii lukemalla. Kirjoittaminen kehittyy kirjoittamalla. Laskutaito vahvistuu harjoittelemalla. Siksi koulupäivään kuuluu myös yhteisiä hetkiä, joissa keskitytään juuri tietyn taidon harjoittelemiseen.

Toisinaan opetussuunnitelman sisältöjä kohdataan yhdessä useista näkökulmista. Toisinaan harjoitellaan yhtä asiaa kerrallaan.

Molempia tarvitaan.

Opettaja suunnittelee työskentelyn niin, että jokainen lapsi saa riittävästi aikaa harjoitella, oivaltaa ja vahvistaa osaamistaan.

Huoltajan ei siis tarvitse pohtia, jääkö jokin tärkeä sisältö oppimatta.

Kysymys ei ole siitä, opiskellaanko opetussuunnitelman sisältöjä.

Kysymys on siitä, millä tavoin ne kohdataan, jotta oppiminen olisi mahdollisimman merkityksellistä ja pysyvää.

Mikä siis muuttuu?

• Kaikki opetussuunnitelman sisällöt opiskellaan edelleen.

• Samassa yhteisessä työskentelyssä voidaan kohdata useiden sisältöjen tavoitteita.

• Perustaitoja harjoitellaan edelleen säännöllisesti ja pitkäjänteisesti.

• Opettaja suunnittelee työskentelyn niin, että oppiminen etenee tavoitteellisesti.

• Lapselle oppiminen näyttäytyy mielekkäänä kokonaisuutena, vaikka opettaja huolehtii taustalla siitä, että kaikki opetussuunnitelman sisällöt tulevat opituiksi.

Milloin koulussa käytetään digitaalisia välineitä?

Moni huoltaja pohtii, kuinka suuri osa koulupäivästä vietetään tietokoneella tai tabletilla.

Vastaus on yksinkertainen: Digitaaliset välineet ovat yksi oppimisen väline muiden joukossa. Niitä käytetään silloin, kun ne auttavat oppimista. Niitä ei käytetä siksi, että niitä olisi käytettävä.

Koulupäivän aikana lapsi keskustelee, kirjoittaa käsin, lukee, liikkuu, piirtää, rakentaa, tekee havaintoja, harjoittelee perustaitoja, työskentelee yhdessä muiden kanssa ja joskus käyttää myös digitaalisia välineitä.

Kaikella työskentelyllä on sama tavoite: auttaa lasta ymmärtämään, oivaltamaan ja oppimaan.

Joskus digitaalinen väline avaa mahdollisuuden, jota muuten ei olisi. Oppilaat voivat esimerkiksi tehdä yhteistyötä toisen koulun kanssa, tutustua asiantuntijan ajatuksiin tai rakentaa yhteistä tuotosta, vaikka osallistujat eivät olisi samassa rakennuksessa. Toisinaan digitaalinen väline auttaa harjoittelemaan jotakin taitoa tai kokoamaan työn tuloksia.

Ja toisinaan paras ratkaisu on sulkea laitteet kokonaan.

Opettaja valitsee työskentelytavan aina sen mukaan, mikä palvelee oppimista parhaiten. Digitaalinen väline ei siis johda työskentelyä. Opettaja johtaa.

Hyvä esimerkki tästä on yhteinen työskentely, jossa oppilaat suunnittelevat ratkaisua johonkin ongelmaan.

Ensin keskustellaan yhdessä.

Sitten tehdään havaintoja.

Ideoita luonnostellaan paperille.

Vasta tämän jälkeen ryhmä voi käyttää digitaalista välinettä esimerkiksi yhteisen tuotoksen kokoamiseen tai ajatusten jakamiseen toisen koulun oppilaiden kanssa.

Teknologia ei korvaa ajattelua.

Se tukee sitä.

Samalla tavalla kuin kynä, kirja, mittanauha tai sivellin, myös digitaalinen väline on yksi työväline muiden joukossa.

Sen arvo syntyy siitä, miten sitä käytetään.

Huoltajan näkökulmasta tärkein asia on ehkä tämä:

Lapsi ei ole koulussa oppimassa käyttämään laitteita.

Hän käyttää laitteita oppiakseen.

Mikä siis muuttuu?

• Digitaaliset välineet ovat osa koulupäivää, mutta eivät sen keskipiste.

• Opettaja valitsee työskentelytavat pedagogisin perustein.

• Keskustelu, yhdessä ajatteleminen, tutkiminen ja tekeminen ovat edelleen oppimisen ytimessä.

• Digitaaliset välineet avaavat mahdollisuuksia yhteistyöhön ja oppimiseen silloin, kun ne tuovat siihen lisäarvoa.

• Lapsi oppii käyttämään teknologiaa vastuullisesti osana muuta oppimistaan.

Jääkö lapseni yksin oppimisensa kanssa?

Moni huoltaja pohtii, mitä koulussa tarkoitetaan sillä, että lapsi oppii ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Joskus tästä käytetään sanaa itseohjautuvuus.

Sana voi kuitenkin kuulostaa siltä, että lapsen pitäisi selvitä yksin.

Sitä se ei tarkoita.

Lapsi ei synny itseohjautuvaksi. Hän kasvaa siihen vähitellen turvallisten aikuisten ohjauksessa.

Pienelle lapselle opettaja näyttää, mistä aloitetaan, miten työ etenee ja mitä seuraavaksi tehdään. Vähitellen lapsi oppii tunnistamaan omaa osaamistaan, suunnittelemaan työskentelyään ja arvioimaan, tarvitseeko hän apua vai voiko hän jatkaa itse. Tätä ei opetella yhdessä päivässä. Sitä harjoitellaan rauhassa, vähän kerrallaan.

Opettaja on koko ajan läsnä.

Hän havainnoi työskentelyä, ohjaa, kannustaa ja auttaa silloin, kun lapsi sitä tarvitsee.

Joskus opettaja pysähtyy hetkeksi oppilaan viereen.

"Miten työsi on lähtenyt liikkeelle?"

Oppilas kertoo ajatuksistaan.

Opettaja kuuntelee ja jatkaa:

"Mikä olisi hyvä seuraava askel?"

Jos vastaus löytyy helposti, oppilas jatkaa työskentelyään.

Jos vastausta ei vielä löydy, opettaja auttaa löytämään sen.

Tärkeintä ei ole se, että lapsi osaa kaiken itse. Tärkeintä on se, että hän oppii vähitellen tunnistamaan omaa oppimistaan ja pyytämään apua silloin, kun sitä tarvitsee.

Samalla hän oppii myös auttamaan muita, kuuntelemaan erilaisia näkökulmia ja työskentelemään yhdessä. Nämä taidot eivät synny erillisillä oppitunneilla. Ne kasvavat osaksi tavallista koulupäivää.

Kun lapsi siirtyy vuosiluokalta toiselle, hänen vastuunsa kasvaa vähitellen. Myös opettajan tapa ohjata muuttuu. Pienemmälle oppilaalle opettaja näyttää enemmän suuntaa. Vuosien kuluessa hän antaa yhä enemmän tilaa omalle ajattelulle ja omille ratkaisuille.

Lasta ei kuitenkaan jätetä missään vaiheessa yksin. Kasvava vastuu ja turvallinen ohjaus kulkevat rinnakkain.

Mikä siis muuttuu?

• Lapsi saa vähitellen enemmän vastuuta omasta oppimisestaan.

• Vastuu kasvaa aina lapsen iän ja valmiuksien mukaan.

• Opettaja on jatkuvasti läsnä ohjaamassa, kannustamassa ja tukemassa.

• Oppimisen tavoitteena ei ole selviytyä yksin, vaan oppia ajattelemaan, kysymään, tekemään yhteistyötä ja ottamaan vastuuta vähitellen.

• Turvallinen aikuinen kulkee lapsen rinnalla koko oppimispolun ajan.

Mistä tiedän, että lapseni oppii?

Tämä on kysymys, jota lähes jokainen huoltaja pohtii. Mistä voin tietää, että lapseni oppii ja etenee?

UKK3.0 oppimista ei tehdä näkyväksi vasta kokeessa tai todistuksessa. Se tehdään näkyväksi koko oppimisen ajan.

Työskentelyn aikana oppilas pysähtyy säännöllisesti pohtimaan omaa oppimistaan. Hän dokumentoi työnsä etenemistä, kokoaa talteen oivalluksiaan ja sanoittaa sitä, mitä on oppinut, mikä on tuntunut haastavalta ja mitä hän haluaa harjoitella seuraavaksi.

Tämä ei ole oppimisesta erillinen tehtävä. Se on osa oppimista.

Opettaja kulkee koko ajan oppilaan rinnalla. Hän havainnoi työskentelyä, kuuntelee, kysyy ja auttaa oppilasta tunnistamaan omaa oppimistaan.

Usein keskustelu voi olla hyvin lyhyt.

"Mitä huomasit tänään?"

"Mikä onnistui erityisen hyvin?"

"Mitä haluaisit harjoitella seuraavaksi?"

Näistä pienistä hetkistä rakentuu vähitellen oppimisen näkyvä polku.

Oppilas oppii tarkastelemaan omaa työskentelyään, tunnistamaan vahvuuksiaan ja suuntaamaan oppimistaan eteenpäin.

Opettaja saa samalla arvokasta tietoa siitä, miten oppiminen etenee ja millaista ohjausta tai tukea oppilas tarvitsee.

Koulutyöhön kuuluu myös säännöllisiä keskusteluja. Viikoittaisissa keskusteluissa oppilas ja opettaja palaavat yhdessä siihen, mitä on opittu, mitä oppilas on dokumentoinut ja mitä kohti seuraavaksi edetään.

Keskustelun keskeiset havainnot dokumentoidaan. Näin oppimisen etenemistä voidaan tarkastella pidemmällä aikavälillä eikä vain yksittäisten tehtävien tai suoritusten perusteella.

Oppiminen jäsentyy oppilaalle palleroisina. Palleroinen on vuosineljänneksen mittainen, selkeästi rajattu oppimisen kokonaisuus, jossa opetussuunnitelman sisällöt, tavoitteet, työskentely ja oppimisen edistymisen dokumentointi kulkevat yhdessä.

Palleroisen alussa oppilas saa käsityksen siitä, mitä kokonaisuuden aikana opetellaan ja millaisia tavoitteita kohti edetään.

Työskentelyn aikana hän voi nähdä, missä vaiheessa matkaa hän on, mitä hän jo osaa ja mitä on vielä tulossa. Näin myös aika muuttuu oppilaalle hahmotettavaksi.

Edessä ei ole koko lukuvuosi yhtenä pitkänä ja vaikeasti ymmärrettävänä kokonaisuutena, vaan rajattu oppimisen jakso, jonka etenemistä voi seurata askel askeleelta.

Huoltajan näkökulmasta tärkeintä on, ettei oppiminen jää piiloon.

Oppilas, opettaja ja huoltaja voivat tarkastella samaa oppimisen kokonaisuutta omista näkökulmistaan. Huoltaja saa tietoa siitä, mitä lapsi on harjoitellut, miten hänen osaamisensa on kehittynyt ja mitä kohti oppimista seuraavaksi suunnataan.

Lapsen edistyminen ei siten perustu arvailuun tai yksittäisiin kokeisiin.

Se rakentuu oppilaan työskentelystä, dokumentoinnista, pohdinnasta sekä oppilaan ja opettajan välisestä jatkuvasta keskustelusta.

Oppiminen näyttäytyy vähitellen etenevänä ja ymmärrettävänä matkana.

Myös huoltaja voi kulkea tätä matkaa lapsensa rinnalla.

Mikä siis muuttuu?

• Oppiminen tehdään näkyväksi koko työskentelyn ajan.

• Oppilas dokumentoi, pohtii ja sanoittaa omaa oppimistaan säännöllisesti.

• Oppilas ja opettaja keskustelevat viikoittain siitä, mitä on opittu ja mitä kohti seuraavaksi edetään.

• Keskustelujen keskeiset havainnot dokumentoidaan, jotta oppimisen eteneminen näkyy pidemmällä aikavälillä.

• Oppiminen jäsentyy vuosineljänneksen mittaisiksi palleroisiksi, joiden tavoitteet ja eteneminen oppilaan on mahdollista hahmottaa.

• Huoltaja saa selkeän kuvan siitä, mitä lapsi harjoittelee, miten hänen osaamisensa kehittyy ja mihin oppiminen seuraavaksi suuntautuu.

Miten lapseni arvosana muodostuu?

Moni huoltaja pohtii, millä perusteella lapsen arvosana lopulta muodostuu. UKK3.0 vastaus on yksinkertainen.

Arvosana ei synny yhdestä kokeesta, yksittäisestä tehtävästä tai yhden päivän onnistumisesta. Se rakentuu vähitellen palleroisen aikana ja koko lukuvuoden aikana.

Jo oppimisen alusta lähtien työskentelyä ohjaavat oppimisen näkyväksi tekevät työkalut. Niihin on rakennettu opetussuunnitelman tavoitteet ja arviointikriteerit oppilaalle ymmärrettävään muotoon. Näin tavoitteet eivät odota lukuvuoden loppua, vaan ne kulkevat oppimisen rinnalla koko vuoden ajan.

Oppilas dokumentoi omaa oppimistaan, pohtii edistymistään ja sanoittaa omaa osaamistaan. Opettaja ohjaa tätä työskentelyä keskusteluilla, havainnoimalla oppimista ja auttamalla oppilasta tunnistamaan seuraavat oppimisen askeleet. Koulutyöhön kuuluu säännöllisiä viikoittaisia oppimiskeskusteluja. Niissä oppilas ja opettaja tarkastelevat yhdessä oppilaan dokumentointia, oppimisen etenemistä ja seuraavia tavoitteita.

Keskustelut eivät perustu mielikuviin tai muistikuviin. Ne perustuvat siihen, mitä oppilas on tehnyt, dokumentoinut, pohtinut ja oppinut.

Lukuvuosi etenee neljänä palleroisena. Jokainen palleroinen on vuosineljänneksen mittainen oppimisen kokonaisuus, jossa opetussuunnitelman tavoitteet, työskentely, oppimisen dokumentointi ja arviointikriteerit kulkevat yhdessä.

Palleroisen päättyessä oppilas ja opettaja pysähtyvät tarkastelemaan kokonaisuutta.

Yhdessä he pohtivat,

• mitä on opittu,

• miten osaaminen on syventynyt,

• mitä oppilas on dokumentoinut,

• mitä tavoitteita on jo saavutettu,

• ja mitä kohti oppiminen seuraavaksi jatkuu.

Myös tässä keskustelussa samat oppimisen näkyväksi tekevät työkalut ohjaavat yhteistä pohdintaa. Niihin sisältyvät arviointikriteerit tekevät osaamisen syvenemisen näkyväksi koko oppimisen ajan.

Kun uusi palleroinen alkaa, oppiminen jatkuu siitä, mihin edellisessä jäätiin. Näin jokainen palleroinen täydentää edellistä, ja vähitellen muodostuu monipuolinen kokonaiskuva oppilaan osaamisesta.

Lukuvuoden päättyessä opettaja muodostaa arvosanan opetussuunnitelman valtakunnallisten arviointikriteerien mukaisesti. Arviointikriteerit eivät kuitenkaan tule esiin ensimmäistä kertaa tässä vaiheessa. Ne ovat olleet mukana koko lukuvuoden ajan ohjaamassa oppimista, keskusteluja ja oppimisen dokumentointia.

Huoltajan näkökulmasta tärkeintä on, ettei arviointi tule yllätyksenä. Oppimisen tavoitteet, osaamisen kehittyminen ja seuraavat oppimisen askeleet ovat olleet yhteisesti näkyvissä koko vuoden ajan. Siksi arvosana ei ole uusi tieto. Se kokoaa yhteen sen, mitä oppilas, opettaja ja huoltaja ovat jo yhdessä nähneet, dokumentoineet, pohtineet ja ymmärtäneet oppimisesta.

Arvosana ei ole oppimisprosessista erillinen päätös. Se on näkyväksi tehdyn oppimisen luonnollinen yhteenveto.

Mikä siis muuttuu?

• Arviointikriteerit kulkevat oppimisen rinnalla koko lukuvuoden ajan.

• Viikoittaiset oppimiskeskustelut ja jokaisen palleroisen yhteenvetokeskustelu perustuvat samoihin oppimisen näkyväksi tekeviin työkaluihin.

• Oppilas dokumentoi, pohtii ja sanoittaa omaa oppimistaan jatkuvasti.

• Oppilas, opettaja ja huoltaja rakentavat yhdessä yhteistä ymmärrystä oppimisen etenemisestä.

• Jokainen palleroinen kokoaa näkyväksi yhden oppimisen kokonaisuuden ja suuntaa seuraavaa.

• Lukuvuoden päättyessä arvosana perustuu koko vuoden aikana näkyväksi tehtyyn oppimisprosessiin ja opetussuunnitelman arviointikriteereihin.

Entä jos lapseni tarvitsee enemmän aikaa oppiakseen?

Lapset oppivat eri tahtiin.

Toinen oivaltaa uuden asian nopeasti, toinen tarvitsee enemmän harjoittelua, keskustelua tai erilaisia tapoja oppia. Tämä on luonnollinen osa oppimista.

UKK3.0 tavoitteena ei ole, että kaikki oppivat samalla tavalla tai samassa aikataulussa. Tärkeintä on, että jokainen oppilas etenee omasta lähtökohdastaan kohti opetussuunnitelman tavoitteita.

Koska oppimista tehdään näkyväksi koko työskentelyn ajan, opettaja huomaa varhain, milloin oppilas tarvitsee lisäharjoittelua, erilaista työskentelytapaa tai muuta tukea.

Oppilas itse tunnistaa vähitellen myös omia vahvuuksiaan ja niitä asioita, joiden harjoitteluun kannattaa käyttää enemmän aikaa. Säännölliset keskustelut auttavat oppilasta sanoittamaan omaa oppimistaan ja osallistumaan sen suunnitteluun.

Myös huoltaja saa ajantasaista tietoa siitä, miten oppiminen etenee. Jos oppiminen hidastuu tai oppilas tarvitsee tavallista enemmän tukea, asiasta voidaan keskustella hyvissä ajoin yhdessä oppilaan, huoltajan ja opettajan kesken.

Oppimisen näkyväksi tekevät työkalut toimivat tässäkin yhteisenä karttana. Niiden avulla voidaan nähdä, missä oppiminen etenee odotetusti, missä tarvitaan vielä harjoittelua ja millaisia seuraavia askelia kannattaa ottaa.

Tavoitteet eivät muutu, mutta reitti niiden saavuttamiseen voi olla erilainen. Juuri siksi oppimisen näkyväksi tekeminen on tärkeää.

Se auttaa löytämään oikean tuen oikeaan aikaan.

Mikä siis muuttuu?

• Oppimisen etenemistä seurataan koko lukuvuoden ajan, ei vasta arviointitilanteissa.

• Mahdollinen tuen tarve huomataan varhain.

• Oppilas osallistuu itse oman oppimisensa suunnitteluun ja sanoittamiseen.

• Huoltaja saa ajantasaista tietoa oppimisen etenemisestä.

• Oppimisen näkyväksi tekevät työkalut auttavat löytämään seuraavat oppimisen askeleet.

• Jokaisella oppilaalla voi olla omanlaisensa reitti kohti yhteisiä tavoitteita.

Opiskellaanko oppiaineita enää?

Kyllä.

UKK3.0 kaikki opetussuunnitelman oppiaineet ja niiden tavoitteet säilyvät ennallaan. Oppilas opiskelee edelleen esimerkiksi äidinkieltä ja kirjallisuutta, matematiikkaa, ympäristöoppia, historiaa, kieliä, taito- ja taideaineita sekä muita oppiaineita niiden omien tavoitteiden mukaisesti.

Se, mikä muuttuu, on tapa, jolla oppiminen rakennetaan.

Kun opetellaan kokonaan uutta taitoa, sille varataan tarvittaessa aikaa myös oppiainekohtaisesti. Näin jokainen oppilas saa rauhan harjoitella uusia asioita vaihe vaiheelta ja rakentaa vahvan perustan osaamiselleen.

Kun perustaidot alkavat vahvistua, niitä käytetään yhä enemmän eheissä oppimiskokonaisuuksissa eli palleroisissa. Palleroinen ei siis korvaa oppiaineita, vaan kokoaa niiden tavoitteita tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi.

Tällöin oppilas ei opiskele asioita irrallisina tietoina, vaan oppii käyttämään niitä yhdessä.

Tämä vastaa paremmin myös sitä maailmaa, jossa elämme. Harva meistä käyttää arjessaan matematiikkaa, äidinkieltä, historiaa tai ympäristöoppia erillisinä taitoina. Kun suunnittelemme matkaa, seuraamme uutisia, rakennamme jotakin, hoidamme taloutta tai ratkaisemme arjen ongelmia, käytämme monia tietoja ja taitoja yhtä aikaa.

Siksi myös koulussa niitä opetellaan yhä useammin yhdessä.

Palleroinen rakentaa eheää oppimista.

Oppilas tarkastelee samaa ilmiötä usean oppiaineen näkökulmasta ja huomaa vähitellen, miten eri tiedot liittyvät toisiinsa. Samalla oppiaineiden omat tavoitteet säilyvät selkeästi näkyvissä ja ohjaavat työskentelyä.

Näin oppiminen syvenee.

Oppilas ei opi vain muistamaan yksittäisiä asioita, vaan ymmärtämään niiden välisiä yhteyksiä. Hän oppii soveltamaan osaamistaan uusiin tilanteisiin ja rakentamaan vähitellen eheää maailmankuvaa.

Palleroinen antaa myös tilaa erilaisille tavoille oppia.

Yksi oppilas innostuu tutkimisesta, toinen kirjoittamisesta, kolmas rakentamisesta, neljäs ohjelmoinnista tai esiintymisestä. Yhteiset tavoitteet ovat samat, mutta oppilaat voivat hyödyntää omia vahvuuksiaan ja löytää itselleen toimivia tapoja oppia.

Tämä vahvistaa oppilaan toimijuutta.

Hän ei ole vain opetuksen vastaanottaja, vaan aktiivinen toimija, joka suunnittelee, tutkii, kokeilee, keskustelee, tekee havaintoja, ratkaisee ongelmia ja rakentaa ymmärrystään yhdessä muiden kanssa.

Oppiminen muuttuu samalla merkityksellisemmäksi.

Oppilas huomaa, miksi erilaisia tietoja ja taitoja opiskellaan ja missä niitä tarvitaan koulun ulkopuolella. Hän oppii yhdistämään koulussa oppimansa ympäröivään yhteiskuntaan, omaan elämäänsä ja tulevaisuuteen.

Palleroinen ei siis vähennä oppiaineiden merkitystä. Se auttaa oppilasta ymmärtämään niitä paremmin. Se vahvistaa oppimisen laatua.

Mikä siis muuttuu?

• Oppiaineet ja niiden tavoitteet säilyvät ennallaan.

• Uusia taitoja opetellaan edelleen myös oppiainekohtaisesti silloin, kun se tukee oppimista parhaiten.

• Suuri osa oppimisesta rakentuu eheiksi oppimiskokonaisuuksiksi eli palleroisiksi, joissa usean oppiaineen tavoitteet etenevät rinnakkain.

• Oppilas oppii käyttämään tietojaan ja taitojaan yhdessä, kuten niitä käytetään myös koulun ulkopuolella.

• Oppiminen syvenee, kun eri oppiaineiden väliset yhteydet tulevat näkyviksi.

• Oppilas voi hyödyntää omia vahvuuksiaan ja löytää itselleen toimivia tapoja oppia.

• Oppiminen liittyy aiempaa vahvemmin ympäröivään yhteiskuntaan, arkeen ja tulevaisuuteen.

• Oppilaalle rakentuu vähitellen eheä maailmankuva, jossa eri tiedot ja taidot muodostavat ymmärrettävän kokonaisuuden.

Millainen merkitys taito- ja taideaineilla on UKK3.0:ssa?

Taito- ja taideaineet ovat tärkeä osa UKK3.0 oppimiskäsitystä. Niiden asema ei vähene – päinvastoin.

Oppilas opiskelee edelleen musiikkia, kuvataidetta, käsityötä, liikuntaa ja muita taito- ja taideaineita niiden omien tavoitteiden mukaisesti. Niissä harjoitellaan edelleen juuri kyseisille oppiaineille ominaisia tietoja, taitoja ja ilmaisutapoja.

Samalla taito- ja taideaineet rikastuttavat koko koulun oppimista. Ne tarjoavat oppilaalle erilaisia tapoja tutkia, ymmärtää, ilmaista ja tehdä omaa oppimistaan näkyväksi.

Kaikki eivät opi tai osoita osaamistaan samalla tavalla. Yksi oppilas hahmottaa asioita piirtämällä, toinen rakentamalla, kolmas liikkumalla, neljäs säveltämällä, viides ohjelmoimalla tai valmistamalla jotakin konkreettista.

Kun oppimiselle annetaan erilaisia ilmaisun ja työskentelyn tapoja, yhä useampi oppilas löytää omat vahvuutensa ja onnistumisen kokemuksia.

Taito- ja taideaineet eivät siis ole vain oppimisen kohteita. Ne ovat myös oppimisen välineitä.

Esimerkiksi luonnon ilmiötä voidaan tutkia mittaamalla ja havainnoimalla, mutta ymmärrystä voidaan syventää myös rakentamalla pienoismalli, suunnittelemalla ratkaisu, piirtämällä havainto, tekemällä animaatio tai esittämällä asia draaman keinoin.

Tällöin oppilas ei ainoastaan opiskele tietoa. Hän käyttää sitä.

Tämä vahvistaa oppimisen laatua.

Kun samaa ilmiötä tarkastellaan eri näkökulmista ja erilaisin työskentelytavoin, ymmärrys syvenee. Oppilas oppii yhdistämään tietoa, soveltamaan osaamistaan ja tarkastelemaan asioita luovasti sekä kriittisesti.

Samalla vahvistuvat myös monet tulevaisuudessa tarvittavat taidot. Oppilas harjoittelee pitkäjänteistä työskentelyä, ongelmanratkaisua, suunnittelua, yhteistyötä, luovuutta, kädentaitoja, esteettistä ajattelua ja omien ratkaisujen perustelemista.

Nämä taidot eivät kuulu vain yhteen oppiaineeseen. Ne tukevat oppimista koko koulupolun ajan ja kantavat myös koulun ulkopuolelle.

Palleroisessa taito- ja taideaineet ovat luonnollinen osa eheää oppimista. Ne eivät jää irrallisiksi oppitunneiksi, vaan auttavat oppilasta rakentamaan ymmärrystä maailmasta monipuolisesti ja omia vahvuuksia hyödyntäen.

Jokaisella oppilaalla on oikeus oppia, mutta myös oikeus löytää oma tapansa oppia. Taito- ja taideaineet auttavat tekemään tämän näkyväksi.

Mikä siis muuttuu?

• Taito- ja taideaineet säilyvät omine tavoitteineen ja sisältöineen.

• Niiden osaamista hyödynnetään aiempaa enemmän myös muiden oppiaineiden oppimisessa.

• Oppilas saa useita erilaisia tapoja tutkia, ajatella ja osoittaa osaamistaan.

• Erilaiset vahvuudet pääsevät näkyviin ja tukevat oppimista.

• Oppiminen syvenee, kun samaa ilmiötä tarkastellaan useasta näkökulmasta ja erilaisin työskentelytavoin.

• Luovuus, ongelmanratkaisu, yhteistyö ja kädentaidot vahvistuvat osana jokapäiväistä oppimista.

• Taito- ja taideaineet auttavat rakentamaan eheää ymmärrystä maailmasta ja vahvistavat oppilaan toimijuutta.

Millaisia valmiuksia UKK3.0 antaa lapselleni tulevaisuutta varten?

Tulevaisuuden maailmaa ei voida ennustaa tarkasti.

Emme vielä tiedä, millaisissa ammateissa tämän päivän lapset työskentelevät, millaisia uusia välineitä he käyttävät tai millaisia ongelmia he tulevat ratkaisemaan.

Siksi koulun tärkeä tehtävä ei ole ainoastaan opettaa tämän päivän tietoja ja taitoja. Sen tehtävänä on auttaa lasta oppimaan, miten uutta opitaan.

UKK3.0:ssa oppimisen taitoja harjoitellaan tietoisesti ja systemaattisesti koko koulupolun ajan. Oppilas oppii asettamaan tavoitteita, suunnittelemaan työskentelyään ja jakamaan suurempia kokonaisuuksia pienemmiksi askeliksi. Hän harjoittelee tiedon etsimistä ja arvioimista, erilaisten ratkaisujen kokeilemista sekä oman työskentelynsä muuttamista silloin, kun ensimmäinen tapa ei johda eteenpäin.

Oppilas oppii myös pysähtymään oman oppimisensa äärelle.

Hän harjoittelee tunnistamaan,

• mitä hän jo osaa,

• millaiset työskentelytavat auttavat häntä oppimaan,

• missä hän tarvitsee vielä harjoittelua,

• milloin kannattaa pyytää apua,

• ja mitä hänen kannattaa tehdä seuraavaksi.

Näitä taitoja vahvistavat oppilaan oma dokumentointi, viikoittaiset oppimiskeskustelut sekä palleroisten aikana tehtävä yhteinen pohdinta. Kun oppilas näkee oman oppimisensa etenevän, hänelle syntyy kokemus siitä, että omalla toiminnalla on merkitystä.

Hän huomaa, ettei osaaminen ole muuttumaton ominaisuus. Sitä voi harjoitella, vahvistaa ja syventää.

Tämä rakentaa luottamusta omiin kykyihin.

Luottamus ei tarkoita sitä, että kaiken pitäisi aina onnistua helposti. Se tarkoittaa sitä, että oppilas uskaltaa tarttua haastavaankin tehtävään, kokeilla erilaisia reittejä ja jatkaa työskentelyä myös silloin, kun ratkaisu ei löydy heti.

Opetussuunnitelman tavoitteet toimivat yhteisenä karttana. Päämäärä on kaikille yhteinen, mutta reitit voivat olla erilaisia. Oppilas oppii vähitellen tunnistamaan, millaiset reitit auttavat juuri häntä etenemään.

Tulevaisuudessa tarvitaan myös kykyä toimia muiden kanssa.

UKK3.0:ssa oppilas harjoittelee kuuntelemista, keskustelemista, perustelemista, vastuun ottamista ja yhteisten ratkaisujen rakentamista. Hän oppii tuomaan esiin omia ajatuksiaan ja arvostamaan myös muiden näkökulmia.

Näin koulussa rakentuvat valmiudet eivät rajoitu yksittäiseen oppiaineeseen tai koulutehtävään. Ne auttavat oppilasta jatko-opinnoissa, työelämässä, ihmissuhteissa ja muuttuvissa elämäntilanteissa.

Tärkein tulevaisuusvalmius on lopulta kokemus siitä, että uutta voi oppia. Oppilas ei lähde tulevaisuuteen valmiiden vastausten kanssa. Hän lähtee sinne taitojen, uteliaisuuden ja kasvavan itseluottamuksen kanssa.

Mikä siis muuttuu?

• Oppimisen taitoja harjoitellaan tietoisesti koko koulupolun ajan.

• Oppilas oppii asettamaan tavoitteita ja suunnittelemaan omaa työskentelyään.

• Hän oppii tunnistamaan itselleen toimivia tapoja oppia.

• Haasteet nähdään osana oppimista, eivät merkkinä kyvyttömyydestä.

• Oppilas harjoittelee yhteistyötä, vuorovaikutusta ja vastuun ottamista.

• Oman oppimisen näkyminen vahvistaa luottamusta siihen, että osaamista voi kehittää.

• Oppilaalle rakentuu valmiuksia oppia, toimia ja suunnata elämäänsä myös muuttuvassa tulevaisuudessa.

Mitä UKK3.0:ssa oikeastaan ollaan rakentamassa?

UKK3.0:ssa rakennetaan ennen kaikkea luottamusta. Luottamusta siihen, että jokainen lapsi voi oppia, kasvaa ja löytää omat vahvuutensa.

Emme ajattele, että oppiminen olisi vain tiedon vastaanottamista tai valmiiden vastausten muistamista. Näemme oppimisen ihmisenä kasvamisena – kykynä ajatella, tehdä yhteistyötä, luoda uutta, kantaa vastuuta ja löytää oma paikkansa maailmassa.

Siksi koulun tärkein tehtävä ei ole ainoastaan opettaa sitä, mitä lapsi osaa tänään. Sen tehtävä on avata ovia siihen, mitä lapsi voi oppia huomenna.

Jokainen uusi oivallus, onnistuminen ja rohkea yritys laajentaa vähitellen lapsen käsitystä omista mahdollisuuksistaan. Vähitellen aiemmin vaikealta tai mahdottomalta tuntunut muuttuukin mahdolliseksi.

Tätä kasvua haluamme tukea joka päivä.

Siksi tavoitteet tehdään näkyviksi.

Siksi oppiminen dokumentoidaan.

Siksi arviointi kulkee oppimisen rinnalla.

Siksi oppiaineet rakentavat yhdessä eheää ymmärrystä maailmasta.

Siksi oppilas saa käyttää omia vahvuuksiaan ja löytää uusia.

Kaikki nämä ovat erilaisia tapoja kertoa lapselle sama viesti:

Sinä pystyt oppimaan enemmän kuin ehkä vielä itse uskotkaan.

Samalla uskomme, että oppiminen on aina myös yhteinen matka.

Lapsi kasvaa ajattelemalla, kysymällä, tutkimalla, keskustelemalla, leikkimällä, harjoittelemalla, yrittämällä uudelleen ja rakentamalla ymmärrystä yhdessä muiden kanssa. Hän oppii tuntemaan omia vahvuuksiaan, arvostamaan erilaisuutta ja huomaamaan, että myös toisten onnistuminen rikastuttaa omaa oppimista.

Tavoitteemme ei ole kasvattaa täydellisiä oppilaita.

Tavoitteemme on kasvattaa rohkeita ihmisiä.

Ihmisiä, jotka uskaltavat ajatella omilla aivoillaan, kohdata uusia tilanteita uteliaasti, tehdä yhteistyötä, kantaa vastuuta ja jatkaa oppimista koko elämänsä ajan.

Maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan aiemmin.

Siksi tärkeintä ei ole se, kuinka paljon tietoa lapsi koulussa ehtii kerätä, vaan se, että hän oppii luottamaan kykyynsä oppia uutta myös silloin, kun vastauksia ei vielä ole valmiina.

Siihen uskomme.

Ja juuri sitä haluamme yhdessä kotien kanssa rakentaa.

Kaksi lupausta

Lupaamme kohdata jokaisen lapsen ihmisenä, jolla on oikeus kasvaa, onnistua, erehtyä, yrittää uudelleen ja löytää omat vahvuutensa.

Lupaamme kulkea hänen rinnallaan niin, että hän lähtee aikanaan maailmaan rohkeana, vastuullisena, ajattelevana ja toiveikkaana ihmisenä – ihmisenä, joka uskoo paitsi omiin mahdollisuuksiinsa myös siihen, että yhdessä muiden kanssa voi rakentaa entistä parempaa tulevaisuutta.

Vastaukset usein esitettyihin kysymyksiin on viimeistelty tekoälyavusteisesti.