Perusopetuslain mukaan kunnalla on velvollisuus järjestää oppivelvollisuusikäisille perusopetusta (628 / 1998, 4§).

Haasteina ovat koko maassa voimakkaasti laskeva perusopetusikäisten määrä, kohoavat kustannukset pienissä yksiköissä sekä henkilöstön saatavuus maakuntakeskusten ulkopuolella. 

Mitä UKK3.0 voi antaa?

• Laadukas, oppilaslähtöinen perusopetus, pedagoginen laatu 

• Kunnassa säilyy perusopetuspalvelu lähipalveluna

• Kustannusten hallinta 

• Paikkakunnan pito- ja vetovoima 

• Kuntien välisen yhteistyön syveneminen ja laajeneminen 

UKK3.0 pähkinänkuoressa

Sivistyspoliittinen puheenvuoro UKK3.0-koulumallista ja perusopetuksen tulevaisuudesta

Koulun tulevaisuus on kunnan tulevaisuus.

Johdanto

I. Suomalainen peruskoulu uuden todellisuuden edessä

II. Oikea kysymys

III. UKK3.0 – uusi tapa rakentaa laadukas lähikoulu

IV. Yhdenvertaisuus rakentuu kielen, ajattelun ja osallisuuden varaan

V. Lähikoulu on enemmän kuin rakennus

VI. Yhteinen koulu tarvitsee uudenlaista päätöksentekokulttuuria

VII. Tulevaisuuden koulu rakennetaan yhdessä

Millaisen koulun haluamme jättää seuraavalle sukupolvelle?

Johdanto

Jokainen koulua koskeva päätös on päätös tulevaisuudesta.

Kun päätämme koulusta, emme päätä ainoastaan opetuksen järjestämisestä, oppituntien määrästä tai talousarvion riveistä. Päätämme samalla siitä, millaisessa kunnassa lapset kasvavat, millaisia mahdollisuuksia heille avautuu ja millaisen yhteiskunnan rakennamme seuraaville sukupolville.

Suomalainen peruskoulu on yksi hyvinvointiyhteiskuntamme merkittävimmistä saavutuksista. Se on rakentanut osaamista, tasa-arvoa, yhteiskunnallista vakautta ja luottamusta tavalla, jota ihaillaan edelleen ympäri maailmaa. Samalla maailma koulun ympärillä on muuttunut perusteellisesti.

Lasten määrä vähenee monilla alueilla. Kuntien taloudelliset mahdollisuudet eriytyvät. Osaamisvaatimukset kasvavat nopeasti. Samalla lasten ja nuorten hyvinvointi haastaa koulua tavoilla, joita emme vielä muutama vuosikymmen sitten osanneet ennakoida.

Näitä muutoksia ei voida ratkaista yksittäisillä säästötoimilla eikä palaamalla menneisiin rakenteisiin. Tarvitsemme uudenlaista ajattelua siitä, miten laadukas perusopetus voidaan turvata kaikkialla Suomessa myös tulevaisuudessa.

UKK3.0 tarjoaa tähän muutokseen käytännössä toteutettavan ratkaisun.

Se on pilottivaiheeseen edennyt pedagoginen toimintamalli ja kokonaisjärjestelmä, jossa oppimisen rakenteet, opettajien yhteistyö, oppilaiden aktiivinen toimijuus ja verkon yli rakentuva oppimisyhteisö muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

UKK3.0 ei ole yksittäinen menetelmä, teknologinen ratkaisu tai hallinnollinen järjestely. Se on käytännön koulumalli, jonka avulla pedagogista laatua, yhdenvertaisuutta, kuntien elinvoimaa ja perusopetuksen taloudellista kestävyyttä voidaan vahvistaa samanaikaisesti.

Lähtökohtamme on yksinkertainen.

Koulun tulevaisuutta ei ratkaista valitsemalla pedagogiikan, talouden tai alueellisen elinvoiman välillä. Kestävä ratkaisu syntyy vasta silloin, kun nämä tukevat toisiaan.

I. Suomalainen peruskoulu uuden todellisuuden edessä

Suomalainen peruskoulu kohtaa samanaikaisesti kolme suurta muutosta.

Ensimmäinen on väestökehitys. Monilla alueilla lasten määrä vähenee nopeasti. Pienenevät ikäluokat haastavat koulurakenteet, jotka on rakennettu toisenlaiseen aikaan.

Toinen on oppimisen muutos. Tulevaisuuden yhteiskunta tarvitsee yhä enemmän kykyä ajatella, tehdä yhteistyötä, ratkaista ongelmia, arvioida tietoa kriittisesti ja rakentaa uutta yhdessä muiden kanssa. Koulu ei voi enää rakentua pelkästään tiedon siirtämisen varaan, vaan sen tehtävä on kasvattaa aktiivisia, ajattelevia ja vastuullisia kansalaisia.

Kolmas muutos liittyy kuntatalouteen. Perusopetuksen järjestämisen kustannukset kasvavat samaan aikaan, kun monien kuntien taloudellinen liikkumavara pienenee. Erityisesti pienissä kunnissa joudutaan pohtimaan, kuinka laadukas lähikoulu voidaan säilyttää myös tulevina vuosikymmeninä.

Nämä kolme ilmiötä eivät ole toisistaan irrallisia.

Niitä ei voida ratkaista toisistaan erillisinä ongelmina. Silti keskustelu keskittyy usein vain yhteen niistä: talouteen. Silloin kysymme helposti väärän kysymyksen. Emme kysy, kuinka voimme rakentaa entistä paremman koulun muuttuvassa Suomessa. Kysymme, mistä voimme vielä säästää.

II. Oikea kysymys

UKK3.0 lähtee liikkeelle toisenlaisesta kysymyksestä.

Miten voimme turvata jokaiselle lapselle pedagogisesti laadukkaan koulun myös silloin, kun väestö vähenee, etäisyydet kasvavat ja kuntien talous kiristyy?

Tämä kysymys muuttaa koko keskustelun suunnan.

Se siirtää huomion säästöistä mahdollisuuksiin. Rakenteiden puolustamisesta niiden kehittämiseen. Kilpailusta yhteistyöhön.

UKK3.0 ei pyri säilyttämään kaikkea ennallaan.

Mutta se ei myöskään hyväksy ajatusta, että laadukkaasta lähikoulusta olisi vähitellen luovuttava.

Sen sijaan se etsii uuden tavan järjestää perusopetusta niin, että pedagoginen laatu vahvistuu samalla, kun koulun järjestäminen säilyy mahdollisena myös pienissä kunnissa.

III. UKK3.0 – uusi tapa rakentaa laadukas lähikoulu

Suomalaisen peruskoulun tulevaisuutta ei ratkaista yksittäisillä digitaalisilla välineillä, uusilla oppikirjoilla tai hallinnollisilla uudistuksilla. Tarvitaan kokonaisuus, jossa pedagogiikka, koulun toimintakulttuuri ja opetuksen rakenteet tukevat toisiaan.

UKK3.0 on tähän kokonaisuuteen rakennettu pedagoginen toimintamalli.

Sen lähtökohtana ei ole kysymys siitä, miten opetusta voidaan siirtää verkkoon. Lähtökohtana on kysymys siitä, miten jokaiselle lapselle voidaan turvata laadukas oppiminen riippumatta koulun koosta tai maantieteellisestä sijainnista.

Tämän vuoksi UKK3.0 tarkastelee uudella tavalla yhtä suomalaisen perusopetuksen keskeisistä rakenteista: oppilasryhmien muodostumista.

Nykyinen järjestelmä rakentuu pääosin yksittäisen koulun sisällä muodostuvien opetusryhmien varaan. Tämä on ollut luontevaa aikana, jolloin oppilasmäärät olivat suuria ja lähes jokaisella paikkakunnalla oli riittävästi oppilaita muodostamaan pedagogisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukaisia ryhmiä.

Monilla alueilla tämä todellisuus on muuttunut. Pienenevät ikäluokat eivät kuitenkaan vähennä lasten oikeutta laadukkaaseen opetukseen. Siksi myös opetuksen rakenteita on voitava tarkastella uudelleen.

UKK3.0 rakentaa mahdollisuuden muodostaa pedagogisia oppimisyhteisöjä yli yksittäisen koulun rajojen. Verkon yli tapahtuva yhteistyö mahdollistaa sen, että opettajat voivat suunnitella, toteuttaa ja kehittää opetusta yhdessä ja että oppilaat voivat kohdata toisiaan myös oman koulunsa ulkopuolella.

Tämä ei tarkoita lähikoulusta luopumista.

Päinvastoin.

Lähikoulu säilyy lapsen turvallisena kasvuympäristönä, päivittäisenä yhteisönä ja oman kotiseudun kouluna. Verkosto ei korvaa lähikoulua, vaan vahvistaa sitä.

Paikallinen koulu antaa lapselle juuret. Alueellinen verkosto avaa hänelle uusia mahdollisuuksia.

Tämän vuoksi UKK3.0 ei ole etäkoulun malli. Se ei rakenna koulupäivää passiivisen ruudun ääreen.

Oppiminen perustuu edelleen vuorovaikutukseen, yhdessä ajatteluun, ilmiöiden tutkimiseen, tekemiseen ja oppilaan aktiiviseen toimijuuteen. Digitaaliset ratkaisut eivät ole opetuksen tavoite, vaan väline rakentaa sellaisia oppimisen mahdollisuuksia, joita yksittäinen koulu ei aina kykene tarjoamaan yksin.

Digitalisoituva maailma ei vähennä koulun merkitystä. Päinvastoin.

Juuri siksi koulun tulee käyttää digitalisaatiota omista kasvatuksellisista lähtökohdistaan. Teknologia ei määritä pedagogiikkaa, vaan pedagogiikka määrittää teknologian käytön. Kun koulu kykenee taivuttamaan digitalisaation kasvatuksen palvelukseen, se voi samanaikaisesti vahvistaa oppimisen laatua, opettajien yhteistyötä ja lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia.

UKK3.0 ei pyri rakentamaan uudenlaista koulua teknologian vuoksi.

Se rakentaa uudenlaisia mahdollisuuksia lapsille.

IV. Yhdenvertaisuus rakentuu kielen, ajattelun ja osallisuuden varaan

Yhdenvertaisuus on suomalaisen koulun perusarvo.

Usein siitä puhutaan oikeutena päästä kouluun, saada opetusta tai käyttää samoja oppimateriaaleja kuin muut. Nämä ovat yhdenvertaisuuden välttämättömiä edellytyksiä, mutta eivät vielä sen päämäärä.

Koulun tärkein yhdenvertaisuusteko on antaa jokaiselle lapselle mahdollisuus rakentaa ymmärrystä maailmasta.

Tämä tapahtuu kielen avulla.

Lapsi havainnoi ympäristöään, nimeää kokemuksiaan, keskustelee, kysyy, perustelee ja rakentaa vähitellen käsitteitä, joiden avulla maailma muuttuu ymmärrettäväksi. Samalla rakentuvat ajattelu, identiteetti, toimijuus ja kyky osallistua yhteiseen elämään.

Kieli ei ole vain yksi oppiaine muiden joukossa. Se on väline, jonka avulla lapsi ottaa maailman haltuunsa.

Siksi koulun tehtävä ei ole ainoastaan siirtää tietoa. Sen tehtävä on rakentaa tilanteita, joissa lapsella on aikaa tehdä havaintoja, mahdollisuus sanoittaa niitä ja rohkeutta jakaa oma ajattelunsa muiden kanssa.

Juuri tällaisissa kohtaamisissa syntyy kokemus siitä, että oma ääni on arvokas ja että omalla ajattelulla on merkitystä.

Samalla rakentuu kouluun kiinnittyminen.

Lapsi, joka kokee tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi, sitoutuu helpommin omaan oppimiseensa. Hän uskaltaa yrittää, erehtyä ja kasvaa. Kokemus pystyvyydestä vahvistuu, ja koulusta muodostuu paikka, jossa tulevaisuutta voidaan rakentaa turvallisesti.

Tämä on myös yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys.

Demokraattinen yhteiskunta tarvitsee kansalaisia, jotka kykenevät havainnoimaan ympäristöään, arvioimaan tietoa kriittisesti, perustelemaan näkemyksiään ja kuuntelemaan muita. Nämä valmiudet eivät synny itsestään. Ne rakentuvat vähitellen koulun arjessa jokaisena päivänä.

UKK3.0 vahvistaa tätä perustehtävää.

Sen pedagogiset ratkaisut lisäävät oppilaiden mahdollisuuksia keskustella, tehdä yhdessä, rakentaa tietoa yhteisöllisesti ja ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Oppilas ei ole opetuksen kohde, vaan aktiivinen tiedon rakentaja ja oman oppimisensa johtaja.

Yhdenvertaisuus ei tarkoita sitä, että jokainen lapsi kulkee samanlaisen koulupolun.

Se tarkoittaa sitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus löytää oma tapansa kasvaa, oppia ja osallistua.

Tämän vuoksi UKK3.0:ssa pedagoginen laatu ja yhdenvertaisuus eivät ole toisistaan erillisiä tavoitteita.

Ne ovat saman tehtävän kaksi näkökulmaa.

Kun jokaisella lapsella on mahdollisuus ajatella, kysyä, ilmaista itseään ja rakentaa ymmärrystään yhdessä muiden kanssa, yhdenvertaisuus ei jää tavoitteeksi.

Se muuttuu koulun jokapäiväiseksi todellisuudeksi.

V. Lähikoulu on enemmän kuin rakennus

Keskustelu kouluverkosta käydään usein rakennusten, oppilasmäärien ja talouden näkökulmasta.

Ne ovat tärkeitä kysymyksiä. Silti ne eivät yksin kerro, miksi lähikoulu on kunnalle merkityksellinen.

Lähikoulu on ennen kaikkea lasten arjen yhteisö.

Se on paikka, jossa syntyvät ensimmäiset ystävyyssuhteet, opitaan toimimaan yhdessä, kohdataan turvallisia aikuisia ja rakennetaan suhdetta omaan kotiseutuun. Samalla se on yksi kunnan näkyvimmistä lupauksista lapsiperheille: täällä lapsella on hyvä kasvaa.

Siksi kysymys lähikoulusta ei ole vain palveluverkkokysymys.

Se on sivistyspoliittinen valinta.

Monissa kunnissa väestökehitys haastaa nykyiset rakenteet. Pienenevät ikäluokat voivat johtaa tilanteeseen, jossa yksittäisen koulun on yhä vaikeampi tarjota kaikkia niitä pedagogisia mahdollisuuksia, joita nykyaikainen perusopetus edellyttää.

Yksi vaihtoehto on keskittää. Toinen vaihtoehto on rakentaa yhteistyötä.

UKK3.0 perustuu jälkimmäiseen.

Sen tavoitteena ei ole korvata lähikoulua alueellisella suurkoululla eikä siirtää oppilaiden arkea verkkoon. Tavoitteena on vahvistaa lähikoulua rakentamalla sen ympärille alueellinen oppimisverkosto, jossa osaamista, opettajuutta ja oppimismahdollisuuksia voidaan jakaa yli kuntarajojen.

Näin pieni koulu ei jää yksin. Se saa ympärilleen laajemman pedagogisen yhteisön.

Samalla lapsi voi käydä koulua omassa lähikoulussaan, omassa yhteisössään ja omien tuttujen aikuisten ympäröimänä.

Paikallinen koulu antaa lapselle juuret. Alueellinen verkosto antaa hänelle siivet.

Tällä on merkitystä myös kunnalle.

Lähikoulu on yksi niistä palveluista, joiden perusteella perheet arvioivat kunnan tulevaisuutta. Se vahvistaa turvallisuuden tunnetta, yhteisöllisyyttä ja alueen vetovoimaa. Koulun merkitys ulottuu paljon opetusta laajemmalle: se vaikuttaa asumiseen, elinkeinoihin, harrastuksiin ja siihen, millaisena kunta nähdään tulevien sukupolvien silmissä.

UKK3.0 ei pyri säilyttämään lähikoulua muuttumattomana. Se pyrkii tekemään lähikoulusta tulevaisuuskelpoisen.

Kun pedagoginen yhteistyö ei enää rajoitu yhden koulurakennuksen sisälle, myös pienet koulut voivat olla osa laajaa asiantuntijaverkostoa. Samalla lasten mahdollisuudet monipuoliseen oppimiseen vahvistuvat ilman, että heidän arkensa irtoaa omasta yhteisöstään.

Tämä on uudenlainen tapa ajatella kouluverkkoa.

Ei verkostona rakennusten välillä.

Vaan verkostona ihmisten välillä.

VI. Yhteinen koulu tarvitsee uudenlaista päätöksentekokulttuuria

Suomalainen kuntakenttä on rakentunut vahvan paikallisen itsehallinnon varaan. Se on ollut yksi suomalaisen koulutuksen vahvuuksista. Kunnat tuntevat omat lapsensa, yhteisönsä ja erityispiirteensä. Päätökset tehdään lähellä ihmisiä.

Tämä vahvuus kannattaa säilyttää myös tulevaisuudessa.

Samalla muuttuva toimintaympäristö haastaa tarkastelemaan yhteistyötä uudella tavalla.

Kun oppilasmäärät pienenevät ja pedagogiset vaatimukset kasvavat, yksittäinen kunta ei välttämättä enää kykene yksin rakentamaan kaikkia niitä oppimisen mahdollisuuksia, joita lapset tulevaisuudessa tarvitsevat.

Tämä ei ole osoitus epäonnistumisesta. Se on seurausta muuttuneesta todellisuudesta.

Juuri siksi tarvitaan uudenlaista päätöksentekokulttuuria.

UKK3.0:n näkökulmasta yhteistyö ei ala hallinnosta. Se alkaa yhteisestä kasvatustehtävästä. Ensin kysymme, millainen oppimisympäristö palvelee lapsia parhaalla mahdollisella tavalla. Vasta sen jälkeen rakennamme hallinnolliset ratkaisut, joilla tämä voidaan toteuttaa.

Tämä on merkittävä näkökulman muutos.

Perinteisesti yhteistyötä tarkastellaan usein sen kautta, mitä kukin kunta antaa ja mitä se saa.

UKK3.0 kutsuu tarkastelemaan asiaa toisin.

Mitä voimme yhdessä rakentaa lapsille sellaista, mihin yksikään kunta ei yksin pystyisi?

Tämä ei tarkoita oman kunnan merkityksen vähenemistä. Päinvastoin. Vahva paikallinen identiteetti ja yhteinen alueellinen yhteistyö eivät ole toistensa vastakohtia. Ne täydentävät toisiaan.

Jokainen kunta säilyttää oman lähikoulunsa, omat opettajansa ja oman yhteisönsä. Samalla se liittyy osaksi laajempaa pedagogista verkostoa, jossa osaamista voidaan jakaa yli kuntarajojen lasten parhaaksi.

Tällainen yhteistyö edellyttää ennen kaikkea luottamusta.

 Luottamusta siihen, että yhteinen ratkaisu voi olla enemmän kuin osiensa summa.

Luottamusta siihen, että pedagoginen laatu vahvistuu yhteistyössä.

Luottamusta siihen, että jokainen kunta rakentaa samalla omaa tulevaisuuttaan.

Tämän vuoksi UKK3.0:ssa ei rakenneta vain uudenlaista koulua.

Rakennetaan myös uudenlaista yhteistyötä.

Siirtyminen minun koulustani meidän yhteiseen kouluumme ei tarkoita paikallisuuden katoamista. Se tarkoittaa vastuun laajenemista. Oman kunnan lapsista huolehtiminen saa rinnalleen yhteisen vastuun siitä, että laadukas perusopetus säilyy mahdollisena koko alueella myös tulevina vuosikymmeninä.

Tämä on enemmän kuin hallinnollinen uudistus.

Se on kulttuurinen muutos.

Se haastaa kunnat rakentamaan yhteistyötä, joka perustuu yhteiseen näkemykseen sivistyksestä, lasten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.

Yhteinen koulu ei synny teknologiasta eikä yksittäisestä päätöksestä.

Se syntyy yhteisestä tahdosta rakentaa lapsille enemmän kuin yksikään kunta voisi yksin rakentaa.

VII. Tulevaisuuden koulu rakennetaan yhdessä

Suomalainen peruskoulu on ollut yksi maamme tärkeimmistä menestystarinoista. Sen vahvuus ei ole koskaan perustunut rakennuksiin, teknologiaan tai hallinnollisiin rakenteisiin. Se on rakentunut ajatukselle, että jokaisella lapsella on oikeus oppia, kasvaa ja löytää paikkansa yhteiskunnassa.

Tämä tehtävä ei ole muuttunut.

Maailma sen ympärillä on muuttunut.

Väestörakenne muuttuu. Kunnat muuttuvat. Työelämä muuttuu. Teknologia muuttaa tapojamme oppia, tehdä työtä ja olla vuorovaikutuksessa.

Juuri siksi myös koulun on uudistuttava.

Mutta koulun ei tarvitse luopua omasta perustehtävästään. Päinvastoin.

Sen tulee uudistua niin, että kasvatuksen arvot ohjaavat muutosta myös tulevaisuudessa.

UKK3.0 rakentuu tälle ajatukselle.

Se ei pyri korvaamaan lähikoulua. Se ei pyri tekemään teknologiasta opetuksen keskipistettä. Se ei pyri keskittämään kaikkea suurempiin yksiköihin.

Sen tavoitteena on vahvistaa sitä, mikä suomalaisessa koulussa on arvokkainta: opettajan pedagogista työtä, lapsen osallisuutta, yhteisöllistä oppimista ja jokaisen lapsen oikeutta laadukkaaseen opetukseen.

Samalla se tarjoaa kunnille uuden mahdollisuuden vastata niihin haasteisiin, joita väestökehitys, talous ja muuttuva toimintaympäristö tuovat mukanaan.

Yhteinen koulu ei synny sattumalta.

Se syntyy päätöksistä. Päätöksistä tehdä yhteistyötä. Päätöksistä rakentaa luottamusta. Päätöksistä nähdä lapsi myös oman kunnan rajojen yli. Siksi tulevaisuuden koulua ei ratkaista kysymällä, kuinka monta koulua voidaan vielä ylläpitää.

Ratkaisevampi kysymys on tämä:

Millaisen koulun haluamme jättää seuraavalle sukupolvelle?

Jos vastaus on koulu, jossa jokainen lapsi voi kasvaa, oppia ja kuulua yhteisöönsä, tarvitsemme rohkeutta rakentaa myös uudenlaisia ratkaisuja.

UKK3.0 osoittaa, että tämä on mahdollista.

Se osoittaa, että pedagoginen laatu, lähikoulu, kuntien yhteistyö, taloudellinen kestävyys ja digitaalisten mahdollisuuksien viisas hyödyntäminen eivät ole toisensa poissulkevia tavoitteita.

Ne voivat vahvistaa toisiaan.

Suomalaisen koulun tulevaisuutta ei rakenneta menneisyyttä puolustamalla eikä tulevaisuutta pelkäämällä.

Se rakennetaan yhdessä.

Lapsia varten.

Sivistyspoliittisen puheenvuoron teksti on viimeistelty tekoälyavusteisesti.

Taustaksi

Lasten määrä vähenee koko maassa

Alueemme perusopetusikäisten määrän kehitys

Perusopetuksen käyttökustannukset

Alueellamme oppilaskohtaiset kustannukset ovat merkittävästi yli valtakunnallisen keskiarvon.

Hallitusohjelma ottaa kantaa perusopetuksen järjestämiseen

Miten on edetty? Ja miten tästä eteenpäin?

• Kuntaliiton Verkostoperuskouluhanke 2022-2024 

• Opetushallituksen rahoitus digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämiseen 2024-2026

• huhtikuu 2026 UKK3.0-opetussuunnitelman 1. version julkaisu

• lukuvuonna 2026-2027 opetussuunnitelmaan sisältyvän toimintakulttuurin pilotointi

UKK3.0 hankkeena: rahoittajat ja kumppanit 

UKK3.0-hankkeen kehittämisvaihetta rahoittaa Opetushallitus. Olemme sitoutuneet kolmen vuoden kehittämisvaiheeseen, jonka aikana tuotamme UKK3.0-mallin sisältökokonaisuudet ja kokeilemme niitä käytännössä. Otamme opiksemme jokaisesta kokeilusta, dokumentoimme kokeilut ja kehitämme toimintaamme palautteen pohjalta. 

Kumppanina kehittämistyössämme on Itä-Suomen yliopisto. Kumppanuus konkretisoituu kolmella tavalla: tukena sisältöjen kehittämisessä, henkilöstön täydennyskoulutuksissa sekä mentoroivana läsnäolona käytännön kokeiluissa. Toivomme saavamme hankkeeseen myös tutkimuksellista yhteistyötä. 

Vuosien 2024–2027 aikana tuotamme UKK3.0-mallin sisällöt. Sen jälkeen alkaa toimintakulttuurin jalkauttaminen koulun arkeen.

Voit kysyä lisätietoja hankekuntien vastaavilta viranhaltijoilta. Löydät yhteystiedot täältä.